Ajatuksia laihduttamisesta

Tänään vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää, joka on näkynyt mediassa viime vuosien ajan vahvasti. Ja hyvä näin – koska aihe on erittäin tärkeä. Ajattelen, että se on myös sellainen, jota ymmärrämme toistaiseksi hieman huonosti, mikä johtaa monenlaisiin erilaisiin näkemyksiin ja myös väärinymmärryksiin. Päivän tarkoitus on,”kyseenalaistaisimme hoikkuuden ihannoinnin, ja muistaisimme, että kaikenlaiset kehot ovat hyviä”

Oma työni on aivan syömiskäyttäytymisen, liikunnan ja hyvinvoinnin ytimessä, mutta suoraan tästä laihduttamisteemasta olen kirjoittanut melko vähän. Mietin itsekin, miksi näin on. Yksi syy lienee se, että suoraan sanoen painosta puhuminen ei useinkaan ole minusta ole kovin kiinnostavaa. Ymmärrän, että se osalle voi olla tärkeää, mutta oma kokemukseni vain on, että se vie keskustelua hyvinvoinnin kannalta usein ei lainkaan relevanteille poluille. Ehkä tänään on hyvä päivä kuitenkin hieman avata omaa ajattelua.

Kysehän laihduttamisessa on siis kehon painosta ja sen tavoitteellisesta pudottamisesta. Usein motivaatioksi tälle nostetaan esimerkiksi terveydelliset syyt tai oma olo ja jaksaminen, niin ihmisten omissa kuvauksissa kuin julkisessa keskustelussakin. Lihavuus toki tunnistetaan joidenkin sairauksien yhdeksi riskitekijäksi ja joskus, järkevästi toteutettuna, painonpudottaminen voi edistää terveyttä.

Mutta.

On hyvin tärkeää muistaa, että:

• paino yksinään on huono indikaattori terveydestä.
• paino ei ole yhtä kuin terveys.
• paino ei ole yhtä kuin hyvinvointi
• paino ei etenkään ole yhtä kuin onnellisuus.

Vaikka kuinka monessa paikassa korostetaankin tänä päivänä puheissa onneksi sitä, että paino kertoo ihmisestä vain yhden mitattavan suureen, on kulttuuriimme ja sitä kautta ajatuksiimme juurtunut kuitenkin erilainen näkemys. Lihavuuden stigma.

Haluttiin sitä myöntää tai ei, on lihavuuden stigma erittäin syvälle juurtunut yhteiskunnallinen stereotypia, joka saa meidät yhdistämään painoon, erityisesti painoindeksin mukaan määriteltyyn ylipainoon tai lihavuuteen, asioita, jotka eivät siihen mitenkään liity. Tällaisiin lukeutuvat muun muassa ihmisen luonteenpiirteet tai vaikkapa menestyminen työelämässä tai asema sosiaalisissa yhteisöissä, joista Raisa Omaheimo kirjoitti tästä tällä viikolla YLEn kolumnissaan erinomaisesti.

On todettu, että lihavuuden stigma vahingoittaa niin fyysistä kuin psyykkistä hyvinvointia ja monet niistä terveysongelmista, joiden on katsottu aiheutuvan lihavuudesta, voidaan itseasiassa liittää siihen kytkeytyneeseen stigmaan.

Noh, saako ihminen sitten koskaan laihduttaa?

Ajattelen, että minun tai kenenkään muunkaan valmentajan tehtävä, itseasiassa oikeuskaan, ei ole kertoa ihmiselle mitä hänen kannattaa tavoitella tai olla tavoittelematta. Se on yksilön oma asia.

Sen sijaan tehtäväni valmentajani on auttaa henkilöä tarkastelemaan omia tavoitteita eri näkökulmista ja pohtia mitä merkityksiä tai psykologisia tarpeita tavoitteiden taakse kätkeytyy. Tällä tarkoitan sen pohtimista mitä paino minulle merkitsee tai miksi minulle on tärkeää pudottaa painoa.

Vastaukset saattavat löytyä tarpeesta pitää huolta itsestään, mutta joskus ne voivat myös nousta tyytymättömyydestä itseä kohtaan tai riittämättömyyden tunteista. Jälkimmäiset tunteet voivat kummuta monistakin lähteistä joko henkilökohtaisesta elämäntarinasta tai yhteiskunnan ja ympäristön asettamista vaatimuksista ja normeista. Hyvin usein jälkimmäisistä.

Laihduttaminen, laihduttelu, laihtuminen vai painonpudotus

Mielestäni tärkeä erottelu on myös se, puhutaanko laihduttamisesta, laihduttelusta vai laihtumisesta tai painonpudotuksesta. Ajattelen, että painonpudotus tai laihtuminen voi joskus olla seurausta järkevästä ja joustavasti toteutetusta elintapojen muutoksesta, joko tietoisesta tai tiedostamattomasta, ja sillä voi silloin olla positiivisia vaikutuksia henkilön terveyteen tai hyvinvointiin.

Jos sen sijaan huomio kohdistuu tietoisesti pelkkään painoon ja sen pudottamiseen laihduttamalla, on tilanne tutkimustenkin valossa hieman toinen.

Laihdutukseen liittyy tyypillisesti erilaiset laihdutuskuurit, dieetit ja kuntokuurit. Sen lisäksi, että laihduttaminen toimii itseasiassa juuri toiseen suuntaan, ja paino pitkällä aikavälillä usein sen seurauksena nousee, opettaa laihduttaminen myös tukun epäterveellisiä ajattelu- ja toimintamalleja syömisestä, liikkumisesta ja hyvinvoinnista. Laihdutuskuureihin liittyy lähes poikkeuksetta epäonnistumisen tunteen kierre, joka johtaa siihen, että henkilö hakeutuu niiden pariin kerta toisensa jälkeen. Ja niin ollaan tultu laihdutteluun, joka pahimmillaan muodostu eräänlaiseksi vaaralliseksi, joskus jopa elämänmittaiseksi ”harrastukseksi”, josta on hyvinvointi kaukana.

Laihdutuskuurit ovat loistava bisnes. En tiedä mitään muuta palvelua tai tuotetta, jonka toimimattomuudesta kuluttaja syyttää itseään. Milloin puuttui itsekuri tai milloin ei vain ollut aikaa noudattaa ohjetta. Vika ei kuitenkaan koskaan ole ihmisessä vaan kuurissa.

Muista tämä

Silläkin uhalla, että toistan itseäni, haluan vielä alleviivata asioita, joita itse pidän tärkeimpinä tämän teeman suhteen:

• Paino ei ole yhtä kuin terveys
• Paino ei määritä arvoasi ihmisenä
• Paino ei ole yhtä kuin hyvinvointi

Jos jotenkin pitäisi tiivistää omat ajatuksensa tästä äärimmäisen moniulotteisesta teemasta, sanoisin ehkä näin:

Tottakai ihminen saa haluta pudottaa painoaan, jos se hänelle henkilökohtaisella tasolla tuntuu merkitykselliseltä asialta. On kuitenkin hyvä miettiä syitä tämän tavoitteen taustalla ja miettiä toteutuvatko ne oikeasti painon muutoksella. Hyvinvoinnin nimessä: älä laihduta tai laihduttele! Keskity hyviin asioihin elämässä ja siihen mikä tuo sinulle aidosti hyvää oloa. Se todennäköisesti tuo myös pitkällä aikavälillä hyvinvointia.

Oman painon ei kuitenkaan koskaan tulisi olla kenenkään muun asia. Sen ei kuuluisi olla linssi, jonka lävitse sinua tai elämäntilannettasi tarkastellaan, koska siihen se toimii erittäin huonosti. Painonpudottamisen ei myöskään kuuluisi olla asia, jota ylipainoiselta tai lihavalta ihmiseltä odotetaan tai asia, jota ajatellaan hänen automaattisesti tavoittelevan.

Uskallatko tarkastella omia käsityksiä?

Raisa kirjoitti kolumninsa lopussa niin ytimekkään neuvon, jota en malta olla tässä siteeraamatta:

”Suosikkiohjeeni kaikkeen elämässä on: älä oleta. Seuraavan kerran, kun kohtaat lihavan ihmisen, pysähdy hetkeksi tarkastelemaan ajatuksiasi: miten paljon ajatuksiisi vaikuttaa toisen ihmisen kehon koko?“

Raisa Omaheimo, YLE

En myöskään malta olla toteamatta seuraavaa. Voi kuinka toivonkaan, että jokainen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen aloilla työskentelevä ammttilainen pysähtyisi pohtimaan tätä.

Ja ei, minäkään en ole lihavuuden stigmalle immuuni. Hyvin harva meistä on – niin tiukasti se istuu kulttuurissamme ja niin tehokkaasti olemme siihen sosiaalistuneet. Jos haluat testata, siis ihan oikeasti testata, omaa ajatteluasi: voit tehdä Harvardin yliopiston testin, joka mittaa omaa stereotyyppistä ajatteluasi liittyen painoon.

Testi on valitettavasti tehtävissä vain englanniksi, mutta mielestäni melko helppo tehdä jos englannin kieli taipuu jotenkuten. Olen tehnyt testin itse pari kertaa ja kummallakin kerralla olen todennut, että ajatukseni kaipaavat edelleen purkamista – minäkään en ole vapaa stereotypioista. Onneksi niihin on olemassa vastalääke: avoin ja rehellinen ajatusten tutkiskelu ja aito keskustelu muiden kanssa.