Elämäämme ja toimintaamme kietoutuu monenlaisia sääntöjä. Niille kaikille yhteistä on se, että ne ovat opittuja. Emme synny sääntöjen kanssa, vaan ne muodostuvat elämämme aikana erilaisten kokemusten muokkaamina. Säännöt syntyvät, koska on opittu, että “asia X on aina Y”. On opittu, että tietyt asiat tapahtuvat aina tietyllä tavalla.
Miksi meillä on sääntöjä?
Rutiinien merkityksestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä puhutaan paljon ja rutiinit ovatkin tärkeitä. Toisinaan voi kuitenkin käydä niin, että rutiiniksikin tarkoitettu teko muuttuu säännöksi.
Omassa työssäni ihan merkittävässä roolissa on auttaa ihmisiä tunnistamaan niitä sääntöjä, joita he ovat oppineet pitämään totena liittyen syömiseen, liikkumiseen tai laajemmin omaan hyvinvointiin. Ajattelen, että roolini on auttaa ihmisiä arvioimaan mitkä säännöistä ovat hyödyllisiä eli helpottavat elämää, tukevat omaan hyvinvointia – parhaimmillaan sekä että. Olennaista on oppia tunnistamaan niitä sääntöjä, jotka toimivat huonosti tai pahimmillaan omaa hyvinvointia vastaan. Vasta tämän jälkeen sääntöjä on mahdollista purkaa.
Jos olet jo tässä vaiheessa lukemaasi huomannut, että omaa ajatteluasi saattaa ohjata tietyt liikkumiseen tai syömiseen liittyvät säännöt, olet ehkä jo saattanut myös tunnistaa niiden joukosta sellaisia, jotka tuntuvat tavalla tai toisella rajoittavilta tai ahdistavilta. Jos mieleen hiipii nyt ajatus, että säännöstä luopuminen on mahdotonta, älä huoli.
Säännöt syntyvät lähes poikkeuksetta vastauksena johonkin.
Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitä, että vaikka sääntö olisi ajan kanssa kääntynyt hyvinvointia vastaan, on se todennäköisesti alun perin ollut täysin hyvää tarkoittava. Usein syömisen tai liikkumisen määrän kontrolloimiseen liittyvät säännöt ovat syntyneet esimerkiksi tarpeesta kokea, että jokin asia elämässä on ”hallinnassa” silloin, jos asiat ympärillä tai omat ajatukset ja tunteet tuntuvat muutoin hallitsemattomilta.
Voiko sääntöjä purkaa?
Sääntöjen purkaminen on mahdollista. Se edellyttää aina ajatusten ja ajatusmallien tietoista työstämistä, mutta tietyssä vaiheessa muutosprosessia tätä ajatustyötä voi olla mielekästä tukea myös käytännön harjoituksilla.
Miten ihmeessä suklaa aamupuurossa sitten liittyy tähän? Se on yksi esimerkki siitä, mitä konkreettisia harjoituksia syömiseen liittyviin sääntöjen purkamiseen käytän. Se on siis tapa rikkoa sääntöä.
Annahan kun kerron tarkemmin.
Syömiseen liittyviä sääntöjä on monenlaisia – ne voivat liittyä määrään, tiettyihin ruoka-aineisiin tai ruokaryhmiin, syömisen ajankohtiin ja kyllä – hyvin usein herkkuihin. On hyvin tavallista, että herkkuihin liittyy ajatuksia kuten:
- Niitä pitää välttää kokonaan tai vähintäänkin rajoittaa
- Niitä saa syödä vain tietyn määrän kerrallaan
- Herkkuja saa syödä vain viikonloppuisin
Ajatustyö näiden sääntöjen purkamiseksi edellyttää niiden syntyperän, tarkoituksenmukaisuuden ja merkityksen ymmärtämistä. Mutta pelkästään ajatuksia perkaamalla sääntö ei yleensä hellitä otettaan. Pitää harjoitella uudenlaisten toimintamallien käyttämistä – rajojen rikkomista. Tämä mahdollistaa tilan tekemisen tietyn lukkiutuneen käyttäytymismallin ja ajattelutavan ympärille.
Säännön purkaminen edellyttää toimintamallin rikkomista
Usein tilanteessa, jossa henkilö kertoo odottavansa viikonloppua kuin kuuta nousevaa, koska vain silloin saa herkutella, yhdistyy tähän odotukseen myös pelkoa siitä, että homma lähtee niin sanotusti käsistä – mikä onkin enemmän melko oletettavaa ja samalla tosi inhimillistä, jos asiaa on ehtinyt odottaa jo kuusi päivää. Tällaisessa tilanteessa ohjaan yleensä lempeästi harjoittelemaan sitä, että arkeen tuodaan ”vähän viikonloppua”. Säännön purkamista helpottaa se, kun herkuttelua tuodaankin myös arkipäiville.
Ei keho tiedä, onko viikonloppu vai arkipäivä. Se on mielen hommeleita se.
Eräs toinen tapa rikkoa sääntöä siitä, että herkkuja saa syödä vain tietyssä tilanteessa, on harjoitella syömään niitä myös täysin odottamattomissa tilanteissa ja lempeästi tutkiskella tunteita, joita se herättää. Jos suklaa on saanut paikan erityiseltä jalustalta, koska lupa sille annetaan vain harvoina ja valittuina hetkinä, kannattaa se tiputtaa jalustalta ja harjoitella sen syömistä täysin arkisissa tilanteissa – kuten aamupuurossa.
”Suklaata aamupuurossa – menetelmää” voi soveltaa ja muuntaa lähes mihin tahansa muuhunkin. Jos jalustalle nostettu herkku, jota olet antanut itsellesi nauttia vain kerran viikossa, on muuttunut asiaksi, jonka määrää et pysty enää hallitsemaan, on vaikkapa perunalastut, kokeile normalisoida niitä lisäämällä sipsejä salaatin joukkoon rouskuvaksi elementiksi.
Sama pätee myös liikuntaan liittyvissä säännöissä. Jos olet ajatellut, että vain kuntosalilla tehty raskas lihaskuntoharjoitus lasketaan treeniksi, harjoittele viemään lihaskuntojumppaa ihan muihin ympäristöihin, kuten omaan olohuoneeseen tai metsään. Kokeile myös keston vaihtelua tunnista muutamaan lyhyempään 15 minuutin harjoitukseen.
Säännöt pysyvät yllä tiukoilla rajoilla ja samoina pysyvillä, usein toistuvilla teoilla. Säännöt hellittävät, kun sekaan heitetään rajojen rikkomista, variaatiota ja täysin normaalista poikkeavia tapoja tehdä tuttuja juttuja.
Mikä voisi olla sinun ”suklaasi aamupuurossa”?
Jenni